Eilen oli vuosipäivä...Äiti kuoli 13 vuotta sitten. Ja vaikka asiasta pystyy kyllä juttelemaan ja sitä pohtimaan ja muistelemaan, joku siinä on ettei vaan pääse pyhäinpäivistä ja muista ihan murisematta yli. Alitajunnassa tuo suru vielä selvästi painaa ja kaikki muutkin murheet tuntuvat paisuvan tänä ajankohtana.

Tässä pohtii myös omaa ohutta ja toisinaan rispaantuvaa elämänlankaa. Tuntuu ettei jaksa toisten murheita kuunnella, kun omat tuntuu tonnin painoisilta. Tarttis varmaan tehrä jottai...

Ehkä huomenna...