Luonnonkiharat hiukset on ihan helpot ja kivat nyt kun niihin on niinkuin tottunut. Muistan suorastaan kärsineeni niistä teini-iässä -->siloin kaikilla tuntui olevan pitkät, suorat ja tietysti vaaleat hiukset. Ala-asteella mulla oli pitkät ja melko suorat hiukset, silloin ei tuo kiharuus pahemmin näkynyt. Mutta nykyään, jos annan hiusten kasvaa, ne ei tunnu kasvavan pituutta vaan leveyttä.

Tässä yks aamu hassuteltin mun hiuksilla. Niin tuo "kampaus" kuin tämä seuraavakin on tyttäreni tekemiä.

Tuo jälkimäinen kampaus olikin ihan asiallinen, joten pyysin tyttöäni laittamaan sen mulle eräänä työaamuna. Sain paljon huomioita. Eivät olleet tuntea mua, heh. Pomokin sanoi "aika veikeän näköinen" .

Tässä kuvassa olin valmistumassa ystäväni P.L:n synttäreille ja pukeutumis koodi oli jotain 80-lukumaista. Niinkuin huomaat varmaan, hiukseni sopivat juuri tuollaiseen 80-luku meininkiin. Muistan että joku synttäreillä hämmästeli "ai ne on sun oikeet hiukset.."

Tässä minä Isännän kainalossa. Huomaa upeat vyölaukut! Onneksi mun sisko on kirppiksellä töissä, niin sieltähän tuollaiset aarteetkin löytyi.

Tässä mun look ennen parturi-kampaajan käsittelyä. Töissä yx vanhus vihjas "sun tarttis varmaan leikata hiukan noita hiuksia..." ja siitä innostuneena/suivaantuneena varasin itselleni ajan Hoviparturiin.

Muutama vaaleampi raita elävöittämään

Ja muuten tummanruskeaa/punertavaa väriä

Sitten lyennettiin ja muotoiltiin tuota aiempaa pehkoa -->tuli ihanan kevyt olo. Ja ah, oma silmä oikein lepää kun sain tuon tumman värin takaisin. Aito värini lähes musta, mitä nyt hammaita kovasti pukkaa.

Noh, mitäs tykkäätte? Niinkuin huomaa, parturissa/kampaajalla käynti ei ole pelkkää hiusten muokkaamista -->ihan selvä kasvojen kohotus tulee samalla! Tuosta sitten suunnistinkin lounas-treffeille Isännän kanssa.

Kommentteja odottelen kovasti tähän ja aiempiin juttuihin. Niitä on aina kiva saada.

Ehkä taas huomenna kirjoitan tänne jotain, ehkä taas huomenna tulet kirjoittamaan kommentteja <3